maanantai 25. maaliskuuta 2013

Peukutus tappoi Facebookin sosiaalisena mediana

120 viisasta ihmistä kokoontui liikuntahalliin vaihtamaan mielipiteitä, laajentamaan näkökulmaansa, keskustelemaan kiinnostavista asioista, oppimaan uutta, vaihtamaan kuulumisia, ja parantamaan maailmaa. Ensimmäinen heistä avasi suunsa ja sanoi jotain sellaista, joka oli hänelle itselleen tärkeää ja jonka ajatteli olevan mahdollisesti hyödyksi jollekulle muullekin tai ainakin kiinnostavan jotakuta muutakin, kuin häntä itseään. Hänen lopetettuaan sali pysyi täysin vaiti, mutta 28 ihmistä nosti peukalonsa pystyyn.

Seuraava ihminen avasi suunsa. Hänen asiansa ei liittynyt mitenkään edelliseen puheenvuoroon, mutta hänkin puhui jotain sellaista, jota piti riittävän tärkeänä jaettavaksi muille. Syvä hiljaisuus ja 15 peukaloa.

Kolmas teki saman kuin kaksi edellistä – 33 peukkua. Neljäs sai vain kaksi.

Viides avasi suunsa vasta kun oli ehtinyt pähkäillä riittävästi. Hän ajatteli selvittäneensä kupletin juonen ja kertoi aamulla kuulemansa vitsin – 60 peukkua.

Kuudes ei sanonut mitään. Hän käveli videotykille, kytki siihen tietokoneensa ja heijasti valokankaalle kuvan, jossa hänen labradorinnoutajansa nuolee peräaukkoaan – 70 peukkua.

Seitsemäs kaivoi verkosta kuvan irvistävästä kissasta ja photoshoppasi siihen tekstin "Pidä tunkkis!!!" Tämän hän heijasti valkokankaalle –73 peukkua.

Kahdeksas etsi kuvan tunkista ja photoshoppasi siihen seitsemännen tunkkitekstin – 78 peukkua.

Yhdeksäs vaati kovaan ääneen että liikuntahallin omistajan pitää kehittää alaspäin näyttävä peukutus, että nekin, joilla on negatiivinen mielipide, saisivat äänensä kuuluviin – 80 peukkua.

Kymmenes etsi saman kuvan, jota seitsemäs oli käyttänyt, ja photoshoppasi siihen tekstin – "Hassunhauskat eläinmeemit on perseestä." – 120 peukkua.

Yhdestoista kertoi saman vitsin kuin viides henkilö – 65 peukkua.

...ja niin he jatkoivat onnellisena aina elämänsä loppuu saakka.

Avasin Facebookiin tilin jo silloin, kun se ei vielä osannut puhua suomea. Kun Facebookin tilapäivityssyöte tuli käyttöön, sain pitkään tietää sitä kautta jotain ystävieni elämästä, kuulumisista ja mielipiteistä. Pääsin usein seuraamaan myös hyvin mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluita. Osallistuin sellaisiin toki ajoittain itsekin.

Nyt syötteeni on täynnä hassunhauskoja tekstitettyjä kuvia, josta suurin osa toitottaa samaa asiaa – sitä minkä kulloisenakin päivinä kuvitellaan olevan hauskinta – vitsejä ja muiden ohjelmien automaattisesti syöttämiä päivityksiä, joihin ei sisälly useinkaan edes personoivaa kommenttia. Ehkä vika on vain minussa, mutta enää en juurikaan löydä keskustelua, enkä tiedä ihmisten kuulumisista tai ajatuksista mitään. Ehkä en vain osaa tulkita nykyistä viestintää.

Kun laitamme Facebookiin uuden tilapäivityksen, vastaammeko tekstiruudussa olevaan kysymykseen "Mitä mietit?" vai mietimmekö ainoastaan, mitä sellaista tähän voi laittaa, millä saa mahdollisimman paljon peukutusta?

Onko sosiaalisuus, keskustelu, mielipiteiden vaihto ja ajattelu todella niin yksinkertaista, että ilmaisemme kaiken oleellisen vain ilmoittamalla, että tykkäämme jostain. Joku muu hoitakoon ajattelun ja jos hän onnistuu laatimaan ajatuksen, joka kelpaa minulle, ilmoitan siitä tykkäämällä, jos ei, keksiköön uusia ajatuksia niin kauan, että ne kelpaavat minulle tykkäämisen arvoisesti.

Miten yksikään idea voi kehittyä, tai miten kukaan voi ajatella mitään, jos ainoa palaute mitä saa on tieto siitä, moniko ihminen tykkää sanotusta. Miksi siitä on tykätty tai miksi jätetty tykkäämättä? Oliko se kokonaan vai ainoastaan osittain tykättävä? Keksisin kysymyksiä vielä vaikka kuinka, mutta en yhtään sellaista, johon peukku pystyisi aukottomasti vastaamaan.

Onko tämä enää sosiaalisuutta ollenkaan. Minä sano ettei ole. Sosiaalisuuteen kuuluu vuorovaikutus ja vuorovaikutus, kuten sana itsessäänkin sanoo on sitä, että vähintään kaksi tahoa vaikuttavat vuoroin toisiinsa. Sellaiseen ei riitä pelkkä peukuttaminen.

Facebook on media, mutta sosiaalisuutta sieltä löytyy koko ajan vähemmän. Se mikä ei ainakaan ole sosiaalisuutta on, että jokainen tuuttaa omaa asiaansa ja muut tuomitsevat sen hyväksi peukuttamalla tai vaikenevat iäksi, kuten ei sekään, että ainoa oleellinen sosiaalisuuden tavoite on saada mahdollisimman paljon peukutusta.

Ei peukutuksessa toki mitään vikaa ole. Se on kuitenkin vain yksi pieni ja kapea siivu sosiaalisen kanssakäymisen kokonaisuudesta.

Ja kiitos kaikille mahdollisille vastuussa oleville tahoille, ettei Facebookiin ole (ainakaan vielä) tullut negatiivista peukkua. Se jos mikä tappaisi Facebookin sosiaalisena mediana lopullisesti.

Tasapuolisuuden nimissä lupaan haukkua seuraavaksi Twitterin. Ei sekään mikään sosiaalisuuden taivas ole.