perjantai 14. helmikuuta 2014

Noitavainoa a'la 2000-luku

Kirjoitin loppusyksystä lyhyen tutkimusesseen Suomen noitakäräjistä uuden ajan alussa. Tämän seurauksena ajauduin keskustelemaan noitavainoista ja hämmästytin keskustelukaverini toteamalla, että mielestäni se mekaniikka, joka minun käsitykseni mukaan vei aikanaan ihmisiä noitakäräjille ja käynnisti pahimmillaan kokonaisia vainoaaltoja, elää ja voi erittäin hyvin edelleen monessakin suhteessa, joista tässä kirjoituksessa tuon esiin vain yhden…

…nimittäin lähdekritiikittömän massahysterian.

Tarkoitukseni on jälleen kerran murjoa sosiaalista mediaa ja ennen kaikkea Facebookia, tai paremminkin ottaen sitä, miten naamakirjaa käytetään, koska tämä(kin) ongelma on lähtöisin ihmisistä, ei sosiaalisesta mediasta sinänsä.

Ennen murjomista valotan hieman taustoja:

Miten huhu leviää?
Oleellisempaa olisi ehkä kysyä, miksi huhu leviää, mutta siihen en osaa vastata (mikä ei tarkoita, etten olisi kehitellyt päässäni joitakin teorioita). Tyydyn siis kertomaan kaukaisessa muinaisuudessa tapahtuneen episodin todellisesta elämästä:

Päätimme eräänä ei niin erikoisena päivänä yläasteen ysiluokkalaisina kokeilla ystäväni kanssa ihan vain paremman tekemisen puutteessa, miten huhu leviää. Menimme ja kerroimme jonakin alkuviikon koulupäivänä muutamalle satunnaiselle ihmiselle (muistaakseni niitä oli kaikkiaan viisi), miten olemme saaneet tietoomme, että poliisi tulee tekemään koulun parkkipaikalla oleville mopoille ratsian seuraavan viikon maanantaina.

…ja koitti seuraavan viikon maanantai…

Parkkipaikalla oli korkeintaan kolmasosa siitä mopomassasta, mikä siellä normaalisti oli. Hämmästynyttä ja tietämätöntä näytellen ja hymyä pyllyyn imien lähdimme ystäväni kanssa kiertämään välituntialuetta ja kyselemään aktiivimopoilijoilta, minne ihmeeseen valtaosa mopoista on kadonnut. Luonnollisesti saamamme vastaukset vaihtelivat, mutta kaikkien perussisältö oli suunnilleen: ”Ettekö te mopottomat ääliöt ole kuullut, että täällä järjestetään tänään moporatsia?” Kun edelleen hymyä alapäähän imien esitimme jatkokysymyksen, että onko mitenkään mahdollista, että joku aloitteleva vääräleuka on ihan vaan piruuttaan voinut laittaa tällaisen huhun liikkeelle, saimme poikkeuksetta vastaukseksi sellaisen hymyn, joka suodaan vain täydelliselle imbesillille ja selonteon, miten tässä on nyt kyse varmasta tiedosta joka on lähtöisin siitä, että joku poliisi on vuotanut tiedon ratsiasta jollekulle tutulleen, joka on sitten laittanut tiedon kiertämään.

Että sellainen varma tieto. Kukaan ei tiennyt kuka on se poliisi, jolta tieto on lähtöisin eikä kukaan tiennyt sitäkään, kuka on se ihminen, jolle tämä mystinen poliisi on tiedon vuotanut, mutta mitäpä merkitystä tuollaisilla epäoleellisilla sivuseikoilla on, jos kerran tietää, että joku poliisi on sanonut jotakin jollekin, joka on sanonut sen jollekulle muulle, joka… 
Tiedon varmuuden vakuudeksi siis riittää se, että tietää itse kuulleensa jotakin, jota tiedon lähde pitää varmana tietona. Tämän pohjalta voi luottavaisin mielin pistää varman tiedon eteenpäin.

Ah, miten helpotti lopultakin tunnustaa tämä vuosia mieltäni painanut asia. Syvimmät pahoitteluni siis sinulle, joka eräänä 90-luvun maanantaiaamuna jätit viritetyn moposi kotiin tai piilotit sen metsään välttyäksesi ratsialta. Olet saattanut kaikki nämä vuodet lesoa tutuillesi, miten vältyit kiinnijäämiseltä uskomattoman oveluutesi ja puskaradiosta saamasi varman tiedon ansiosta. Et ehkä välttynyt, ja olen siitä pahoillani, kuten olen pahoillani myös siitä, että olet saattanut joutua vain minun empiirisen kokeeni vuoksi elämään valheessa vuosia.

Miten juttu leviää netissä?
Paremmin kuin saatatte uskoa. Tästä sain hyvin konkreettisen omakohtaisen kokemuksen puolisen vuotta sitten, joten lienee aika kertoa toinen pieni episodi elävästä elämästä:

Blogiani (eli siis tätä, jota juuri parhaillaan luet) on seurannut keskimäärin 40-50 henkilöä. Sen verran olen saanut kirjoituksilleni sivulatauksia viime kesään saakka. Kun kirjoitin kesällä ajatuksiani Päivi Räsäsen ympärillä pyörineestä melusta, oletin luonnollisesti, että sepustukseni tulee päätymään jokusen kymmenen ihmisen silmiin, koska niin oli ollut aina siihenkin asti. Kirjoitin mitä kirjoitin ja laitoin linkin tilapäivityksenä omalle (ei missään tapauksessa julkiselle) naamakirjaseinälleni, kuten aina aiemminkin. Kolme päivää myöhemmin erään rippikoulunuoren äiti, ihminen jonka tapasin elämäni toisen kerran ja jolla ei tietääkseni ole mitään kytköksiä minuun tai lähipiiriini, tuli kiittämään minua hyvästä kirjoituksesta. Ihmettelin (mutta en onneksi sentään ääneen) miten hän on ylipäätään löytänyt tekstini ääreen ja menin heti kun pystyin katsomaan blogini statistiikkaa. Räsäsbloggauksellani oli siinä vaiheessa noin 2500 sivulatausta ja uusien latausten vauhti oli sillä hetkellä yli 100 uutta latausta tunnissa.

Voin muuten kertoa, että veti hiljaiseksi. En edelleenkään tiedä, miten kirjoitukseni on lähtenyt leviämään? Miten tuhannet ihmiset (tällä hetkellä tuota bloggausta on katsottu yli 4000 kertaa) löytävät tiensä jonkun lempääläisen nobodyn blogiin, kun nobody itse ei ole edes mainostanut kirjoitustaan missään muualla kuin omalla naamakirjaseinällään, jonka pääsevät näkemään vain hänen kaverinsa.

Blogini statistiikan mukaan n. 95% kaikista räsäsbloggaukseni katsojista on tullut blogiini Facebookin kautta!!!

Eli nyt ihmiset, lukekaa kolme edellistä kappaletta uudelleen ja miettikää millaisen näkyvyyden nettiin kirjoittamalla voi saada. Facebook saattaa tuntua sisäpiirin jutulta. Kirjoittaja saattaa ajatella Facebookiin kirjoittaessaan, että tässäpä minä vain heitän läppää kavereiden kanssa. Niin ei ole!!! Ihan sama, millaiset näkyvyysasetukset profiilillanne on, yksityiseksi kaverien keskiseksi jutuksi tarkoittamanne kirjoitus saattaa levitä todella laajalle. Kysykää siis itseltänne, onko se, mitä tänne kirjoitan, sellaista, että olen valmis kantamaan sanoistani vastuun missä hyvänsä. Puhunko totta vai levitänkö varmana tietona pelkkää ja puhdasta huhua?

Tapahtui sosiaalisessa mediassa helmikuussa armon vuonna 2014
Eilen illalla, kun selailin aikani kuluksi Twitteriä, silmääni osui nettipoliisina toimivan Marko Forssin twiittaus, jossa puhuttiin jotain kunnianloukkauksesta. Mielenkiintoni heräsi, ja avasin näkyviin koko keskustelun. Tiivistetysti sanottuna Forss otti twiiteissään kantaa Facebookissa kiertävään pedofiilivaroitusviestiin, jossa on paitsi kehoitus jakaa tietoa eteenpäin, myös tieto, että nettipoliisi on pyytänyt laittamaan tiedon jakoon. Nettipoliisin pyyntöön Forss toteaa twiitissään, että jos poliisi haluaa tiedotteen kiertoon, alkuperäinen viesti on poliisin kirjoittama.
…ja eikun Facebookiin…
Tässä tapauksessa salapoliisityöni oli helppoa, koska niin moni Facebookin käyttäjä pitää aikajanansa julkisena. Löysin nopeasti mainitun varoitusviestin ja toden totta, viestissä kerrottiin nimi julkisesti mainiten välttämään hyväksymästä tiettyä henkilöä Fabebook-kaveriksi, koska hän on pedofiili ja kerrottiin, että nettipoliisi on pyytänyt jakamaan tätä tietoa eteenpäin.

Sisäinen vaikeuksienkerjääjäni heräsi ja otti minusta vallan, enkä voinut olla kirjoittamatta kommenttia tuohon tilapäivitykseen. Kommentoin, että en välttämättä lähtisi kauheasti jakamaan tuota varoitusta ja esitin kysymyksen, että mistäs ihmeestä on lähtöisin tieto, että nimenomaan nettipoliisi on pyytänyt tämän pedofiilivaroituksen jakamista. Kysymykseni perään kirjoitin sen, mitä Marko Forss twiiteissään kirjoitti. Oletin saavani vastauksia nopeasti, mutta en saanut. Kun poikkesin tänään vilkaisemassa varoitusta jakaneen henkilön (kokonaan julkista) seinää, havaitsin ilmoituksen kadonneen, mutta onko se kadonnut kokonaan vai kadonnut vain minun näkyvistäni, sitä en voi tietää.

Miten nämä liittyvät noitavainoihin?
Vaikka noitavainot eivät olleet syksyisen amatööritutkimukseni varsinainen aihe, pääsin materiaalia kolatessani tutustumaan niihinkin. Noitavainojen osalta tein mm. seuraavanlaisia havaintoja:
  1. Ihmiset eivät kokeneet vainoavansa noitia. He kokivat noitien vainoavan itseään.
  2. Mitä enemmän noituutta pidettiin esillä ja mitä enemmän sillä peloiteltiin ja siitä varoiteltiin, sen enemmän noitailmiantoja tehtiin.
  3. Mitä tiiviimmin yhteisön jäsenet olivat tekemisissä toistensa kanssa, sen helpommin noitasyytökset lähtivät leviämään.
  4. Kun noitasyytökset lähtivät leviämään, ihmiset kertoivat toisilleen varmana silminnäkijätietona asiaa, jonka olivat kuulleet joltakulta muulta varmana silminnäkijätietona vaikka tämä joku muu ei itse ollut ensisijainen silminnäkijä.
  5. Mitä laajemmalle kohdassa 3. käsitelty varma tieto levisi, sen enemmän siihen tuli koko ajan mukaan uutta varmaa tietoa.

Huhtikuu 1669:
”…Svean hovioikeus antoi - - - seitsemän kuolemanrangaistusta - - - 15 lasta määrättiin seisomaan vitsa kädessä kirkon oven edessä kolmena sunnuntaina, minkä jälkeen niitä oli piiskattava kirkon portin edessä. - - - Vuoteen 1677 mennessä oli - - - tuomittu kuolemaan n. 300 ihmistä. - - - Prosessit saivat tyypillisesti alkunsa siten, että joukko lapsia ja nuoria valitti noitien vievän ne Blåkullaan Saatanan kesteihin.” (Antero Heikkinen: Paholaisen liittolaiset)

…ja paluu 1600-luvulta nykyaikaan:
”Varoitus kaikkien pienten lasten vanhemmille! Alkää hyväksykö N. N:ää kavereiksenne, koska hän on vaippaikäisiin sekaantuva pedofiili. M. M. on miehen oikea nimi, esiintyy myös nimillä T. T. ja K. K. Nettipoliisi pyysi jakamaan tätä viestiä eteenpäin.”

Tarvitseeko perustella enempää?

Miten tämä kaikki liittyy yhteen?
Olen ollut havaitsevinani, että tietynlaisten juttujen jakaminen Facebookissa on koko ajan yleistyvä trendi. Näyttääkö mikään seuraavista tutulta:

”JAKAKAA!!! JAKAKAA!!! JAKAKAA!!! Autoliike X kusettaa asiakkaitaan. Katsokaa täältä (linkki johonkin muualle) miten ne palvelivat minua. JAKAKAA!!! Kerrotaan kaikille niiden koijauksesta. JAKAKAA!!! Näytetään niille, että meitä ei kuseteta! JAKAKAA!!! JAKAKAA!!! JAKAKAA!!!”

”JAKAKAA!!! JAKAKAA!!! JAKAKAA!!! Olin tänään kaikessa rauhassa parkkeeraamassa… kun mies, jonka rekisteri on STN-666 (jos jollakulla todella on tuo rekisteri, nöyrimmät pahoitteluni) tuli viereeni ja… Jakakaa kaikille, että koko maailma tietää, millainen persereikä tämä mies nimeltä ANTTI PENAALI (pahoitteluni myös tämän nimen mahdollisille kantajille) on. JAKAKAA!!! JAKAKAA!!! JAKAKAA!!!”

...ja niin edelleen...

…ja koska asia on tärkeä, ihmiset jakavat.

Ja miksi se on muuten aina niin, että negatiiviset jutut näyttävät aina saavan huomattavasti helpommin, nopeammin ja enemmän jakoja kuin positiiviset?

Mutta jengi jakaa…

…ja minä huudan: LÄHDEKRITIIKKI HALOO!!!
  • Jos kerran ihan nettipoliisi on käskenyt jakaa, kannattaisiko vaikka ennen jakonapin painamista käydä tarkistamassa edes se, löytyykö tuollaista käskyä mistään niin, että itse nettipoliisi sen antaa.
  • Tuliko jakonappia painaessa mieleen, että pahan Antti Penaalin temput eivät hyvää ja kirkasotsaista uhria kohtaan ehkä olekaan todellisuudessa menneet ihan niin kuin uhri väittää. Se nyt vaan valitettavasti minun kokemukseni mukaan on niin, että kun ihminen pyrkii saamaan kansan syvien rivien sympatiat puolelleen tai lähtee käymään vihollistaan vastaan julkista kampanjaa, hän esittää lähes poikkeuksesta asioista vain ne puolet, jotka ovat hänelle itselleen edullisia ja vastapuolelle mahdollisimman epäedullisia. Koko totuus ja vain totuus ei missään tapauksissa tuollaisista kampanjoista välity.
  • Tuliko jakoa tehdessä mieleen, että saatoin juuri lähteä mukaan jonkun tahon X käynnistämään kampanjaan, jossa ei ole tippaakaan totta, vaan koko systeemi on lähtenyt käyntiin vain, koska hän haluaa mustamaalata jonkun ihmisen, kostaa hänelle tai jotakin muuta sellaista.
  • Tulinko juuri jakonappia painaessani ottaneeksi huomioon, että saatoin hypätä mukaan touhuun, joka osaltaan piti yllä 1600-luvun suuria noitavainoja.
  • Tulinko juuri jakonappia painaessani omalta osaltani edesauttaneeksi touhua, joka täyttää esimerkiksi kunnianloukkauksen tai jopa törkeän kunnianloukkauksen kriteeristön. Tulinko ottaneeksi huomioon, että jos ihan nimeltä mainiten jaan omalla seinälläni valheellista tietoa jostakin ihmisestä tai jopa totta olevaa tietoa, jonka oikeus katsoo olevan hänen yksityiselämäänsä loukkaavaa, niin minun on turha itkeä ja vikistä siitä, miten luulin, että tämä on varmaa tietoa.
  • Jos jaan, olen vastuussa. Otinko tämän huomioon, ja otinko huomioon sen, että 3 vrk. myöhemmin jakoni saattaa olla levinnyt tuhansille ihmisille.
Jotenkin mulle tulee valitettavan usein tästä naamakirjan jakotouhusta mieleen täysin aivoton massahysteria, jossa ensin joku sanoo jotain ja sen jälkeen kaikki huutavat kuorossa samaa. Meininki on kuin South Parkissa, jossa ensin joku päätti, että poltetaan kirjat, ja sen jälkeen kaikki ryntäsivät polttamaan kirjoja, ja kun joltakulta, joka huusi suureen ääneen että kirjat pitää polttaa, tulkaa kaikki polttamaan kirjoja, kysyttiin, että miksi ne pitää polttaa, hän totesi ettei tiedä, mutta ne pitää polttaa ja jatkoi koohotustaan. Tällainen kritiikitön älyttömyys lähtee liikkeelle jakopyynnöistä ja varsinkin se lähtee liikkeelle jostain lehtijutusta, jonka sisällön ja ennen kaikkea oman tulkintansa sen sisällöstä kohkaajat ovat ostaneet täysin kritiikittömästi 100% totuutena. (Tätä ilmiötä taisin sivuta aika laajasti myös räsäsbloggauksessani) 

Ja lopuksi asia, mikä ei varsinaisesti liity mitenkään aiheeseen: Selittäkää nyt mulle tuon pedofiiliviestin ihmeellinen logiikka. Miksi ihmeessä kukaan hyväksyisi naamakirjakaverikseen ihmistä, jota ei tunne? Ja miksi ihmeessä aikuisen ihmisen pitää täyttää naamakirjaprofiilinsa (alaston)kuvilla lapsistaan ja alkaa sen jälkeen pelätä, miten pedofiilit tulevat kyttäämään hänen lastensa kuvia verkkoon.

Miksi?


56 kommenttia:

  1. Mulle jotenkin tuli sellainen tunne, että tää pitää jakaa... - Topias

    VastaaPoista
  2. Tuhannet kiitokset rohkeudestasi vielä tekstin luettuasikin. :)

    VastaaPoista
  3. Ihan kuriositeettina mainittakoon, että satuin tänään törmäämään tällaiseen jo hieman vanhempaan uutiseen. Miten musta jotenkin tuntuu, että tuo käsittelee ainakin jossain määrin just sitä, mitä tässä bloggauksessa mussutan.

    http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194761776256/artikkeli/jo+neljas+oikeudenkaynti+naiset+vaittivat+miesta+pedofiiliksi+facebookissa.html

    VastaaPoista
  4. Hienosti kirjoitettu T:markku kohtamäki

    VastaaPoista
  5. Hieno kirjoitus! Sai minut miettimään, olenko syyllistynyt noitavainoihin, tahtomattani. Jaan fb:ssa yleensä ihmisten laittamia lemmikkien katoamisilmoituksia tai niitä hassunhauskoja kuvia ja videoklippejä, joita ihmiset seinillään jakavat. Lisäksi jaan tärkeäksi kokemiani blogikirjoituksia, kolumneja tai artikkeleita, joita eteeni osuu täällä internetin ihmemaassa. Saanko jakaa tämän kirjoituksen seinälläni? T. Tintta

    VastaaPoista
  6. Löytyihän se Googlen salasana, kun sain vähän apua. Niin ei tarvitse anonyymina täällä kommentoida...
    -Tintta-

    VastaaPoista
  7. Nöyrimmät kiitokset kannustavasta palautteesta Markku ja Tintta!

    Juttujen jakaminen verkossa on mielestäni melko monimutkainen kysymys. Esimerkiksi facebookin jako-ominaisuudesta ajattelen, että lähtökohdiltaan se on hieno toiminto ja oikein käytettynä todella tehokas ja vaivaton tapa saada tieto leviämään. Ongelma on siinä, että valitettavasti ihminen tuntuu aina (ja useinmiten hyvin nopeasti) keksivän, miten hieno juttu valjastetaan palvelemaan huonoa asiaa.

    Tintta: näin äkkipäätään pohtien uskallan veikata, ettet varmaankaan ole tullut tahtomattasi lähteneeksi mukaan sellaiseen hölmöilyyn, josta tässä bloggauksessa avauduin ja tarkoitukseni ei ollut kritisoida jakamista yleisesti, koska jakaminen useinmiten on vain järkevää ja palvelee pelkästään hyvää asiaa.

    Tämän minun kirjoitukseni saat ehdottomasti jakaa, jos niin haluat. Vaikken itse kauhean laajasti jaa linkkejä näihin avautumisiin (en ehkä vaan jaksa nähdä vaivaa, laiska kun olen), olen silti vain nöyrän kiitollinen jos joku haluaa ohjata jakamiensa linkkien kautta uusia lukijoita blogiini.

    Yleisesti ajatellen juttu on sellainen, että se mikä on julkista, sen voi jakaa eteenpäin. Jaoinhan minäkin tässä blogissa Marko Forssin Twitteriin kirjoittamia sanoa Forssin nimeltä mainiten. Pystyin tekemään näin huolettomin mielin, koska Forssin twiitit ovat julkisia ja helposti selvitettävissä. Blogien ja vastaavien tapauksessa jakaja voi vielä jakaa aika huolettomin mielin, koska jutun alkuperäinen lähde on helposti löydettävissä. Vaikka bloggaaja syyllistyisi kaikkiin mahdollisiin laittomuuksiin (kunnianloukkaus, laiton uhkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, kiihotus kansanryhmää vastaan...) vastuu rikkeistä tuskin putoaa jakajalle, koska eihän jakaja ole mitään noista tehnyt, ainoastaan ohjannut lukijan blogiin, jossa sanotaa asioita, jotka luonnollisesti ovat vain ja ainoastaan bloggaajan vastuulla. Bloggaukseni esimerkkitapaukset ovat jotain ihan muuta. Tuollaiset jaothan eivät ohjaa selaajaa tiedon alkuperäisille lähteille, vaan ovat puhdasta epämääräisen huhun levittämistä varmana tietona.

    Kaiken kaikkiaan minä olisin hyvin varovainen nimenomaan silloin, kun joku pyytää levittämään omaa henkilökohtaista asiaansa varsinkin, jos asia on negatiivinen (esim. Jakakaa, että kaikki tietää, mitä Antti Penaali teki mulle parkkipaikalla. Jakakaa, että kaikki osaavat varoa tätä pedofiilia, jne.)

    VastaaPoista
  8. Hyvä vertaus.

    Joskus tuntuu, että meillä on nykyään kiire jakaa ja kommentoida, ottaa kantaa lehtijuttuihin otsikon perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että jaksoit lukea juttuni ja kommentoidakin vielä päälle. Valittaen joudun toteamaan, että kovin usein mullekin tulee tuollainen tunne. Kriittinen suhtautuminen aineistoon tuntuu olevan liian usein täysin hukassa ja nykyaikainen nopean viestinnän kulttuuri jos mikä tarvitsisi pohdintaa ja lähdekriittistä tulokulmaa ehkä enemmän, kuin mikään tähän mennessä.

      Poista
    2. Hyvä kirjoitus. Siis aiheesta kiitos. Samaa ainetta toisaalla puntaroin ja pyristelen itsekin. Mielentepposia, siinä missä kavereiden kepposia.

      Poista
  9. Niin ja tietysti tämä juttu menee multakin jakoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet ja nöyrimmät kiitokset sekä jutun kahlaamisesta läpi, että sen saattamisesta uusien lukijoiden silmiin.

      Poista
  10. Hyvin kirjoitettu. Aihe on tärkeä. Yläkoulussa työskentelevänä olen törmännyt vastaavaan ilmiöön. Huhuja liikkuu jos jonkinlaisia aina, mutta joskus jokin asia saa tarpeettoman suuret mittasuhteet, kun huhu pääsee leviämään. Yleensä nimenomaan negatiiviset jutut. Ei kestä kauaa kun asia on saavuttanut lähes jokaisen koulun oppilaan facebookkien ja whatsappien välityksellä. Nuoret eivät vielä vain ymmärrä sitä minkälaisia seurauksia voi tapahtua jos vaikka laittaa itsestä "vääränlaisen" valokuvan tai toisesta ihmisestä ikävän juorun liikkeelle.

    Tieteelliseltä kannalta katsottuna aiheesta on kirjoitettu mielenkiintoinen kirja: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/linkit-verkostojen-uusi-teoria/

    Kannattaa lukea jos verkostot kiinnostaa. Liittyy myös huhujen leviämiseen ja moneen muuhun ilmiöön nykymaailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhuja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Huhukulttuuri ei sinänsä muutu koskaan miksikään, näin minä skeptisesti ajattelen. Ongelma nykyaikaisen viestinnän kanssa on mielestäni, että ihmiset...
      (tekisi mieli kirjoittaa että varsinkaan nuoret, mutta se ei taida pitää paikkaansa. Nuoret, vaikka toimivatkin ajoittain hyvin spontaanisti ja seurauksia miettimättä tuntuvat monta kertaa lähestyvän vaikkapa nyt sähköistä mediaa huomattavasti järkevämmin kuin aikuiset viisaat ihmiset, jota eivät ole kasvaneet sen parissa)
      ...eivät tajua, mitä eroa on levittää huhua välitunnilla tai työmaaruokalassa verrattuna siihen, että huhu pistetään menemää (ehkä ajatuksella että Pera ja Repakin pääsee tämän näkemään) sosiaaliseen mediaan, jossa se saattaa lähteä karauttamaan miljoonaa eteenpäin... ja koko ajan vastuu on hänellä, joka sen sinne laittoi ja toiselle osapuolelle aiheutetut vauriot voivat olla melkoisia.

      Ja jännä juttu todellakin on se, että miksi aina negatiiviset jutut leviävät älyttömän paljon paremmin kuin positiiviset.

      Marko Forss kertoi minulle twiitissään havainneensa myös sellaisen ilmiön, että mitä epämääräisempi huhu on, sen paremmin porukka sitä jakaa.

      Kuvien laitto verkkoon taas on ihan oma maailmansa. MLL julkaisi mielestäni hyvän kampanjan aiheella "voinko laittaa kaverini kuvan nettiin". Loistavaa!!! Mutta kaipaisi mielestäni jatkoko vanhemmille suunnatun kampanjan: "Voinko laittaa lasteni kuvia verkkoon."

      Tuhannet kiitokset kirjavinkistä. Tututstun siihen aivan varmasti, koska kaikki mainitsemasi syys pätevät minuun täysin.

      Kiitos tekstini lukemisesta ja kiitos vinkeistä sekä palautteesta.

      Poista
  11. Oikein hyvä kirjoitus kaikin puolin!

    Tämä voi olla hieman aiheen vierestä, mutta koko pedofiilihysteriassa on selkeästi kyse modernista noitavainosta. Media uutisoi kiinnijääneistä "pedofiileistä", poliitikot vaativat "pedofiileille" kovempia tuomioita ja "pedofilian" katsotaan jättävän nuoreen elinikäiset arvet. Oikeasti pedofiili ei tarkoita rikollista eikä pedofilia rikosta, vaan kyseessä on seksuaalinen mieltymys, jonka kanssa ihminen voi elää mainiosti ketään loukkaamatta. Eihän suurin osa heteromiehistäkään raiskaa naisia.

    Tämä käsitteiden sekoittaminen on mielestäni todella haitallista, koska se luo itsensä toteuttavan ennusteen. Nykyisessä asenneilmapiirissä pedofiilit eivät hae apua, koska heidät on synnynnäisen mieltymyksensä perusteella jo leimattu rikollisiksi. Pedofiilit eivät ole yksilöitä ja yhteisömme jäseniä, vaan yhteiskuntamme yhteinen vihollinen. Ennaltaehkäisevän terapian tarjoaminen ei tule kyseeseen, koska sehän inhimillistäisi pedofiilejä ja toisi heidät lähemmäs yhteiskuntaa. Mitä väliä, että tämä vähentäisi lasten hyväksikäyttöä. Tärkeintä ei ole lapset, vaan se, että kansalla on noitia, joita polttaa roviolla...

    VastaaPoista
  12. Paljon miettinyt itsekin tätä aihetta. Kiitos hyvästä tekstistä!

    VastaaPoista
  13. Täyttä asiaa! Kiitos :) ja koska en muista salasanojani... Kuittailen perään näin, Katja Rintamäki :D

    VastaaPoista
  14. Hienosti tämäkin kirjoitus löytyi silmiini facebookin kautta :D itse olen lempääläinen ja sut tunnenkin teatterin kautta mutta linkki tähän tekstiin löytyi kaveriltani joka asuu jyväskylässä ja joka ei oo lempäälää nähnytkään.. hyvä kirjoitus kyllä :)

    VastaaPoista
  15. Viisasta ja kiehtovaa tekstiä. Luin ihan loppuun asti. Joka sana täysin totta! Maailma on mennyt siihen että ei ajatella omilla aivoilla vaan lähdetään siihen massahysteriaan mukaan

    VastaaPoista
  16. Tästä tulee aivan mieleen jo tämä vanha "Dragon Ball -sarjakuva == pedofiilimangaa" -hysteria, jonka Päivi Räsänen ja Raisa Cacciatore aikanaan polkaisivat pystyyn tyhjästä, totena otetun sarkastisen vitsin perusteella. Sen seurauksena k.o. sarjakuva vedettiin myynnistä 9kk ajaksi Suomen kaikista R-kioskeista, huolimatta siitä että kyseessä oli silloin _koko maailman kaikkein suosituin ja eniten painettu lapsille tarkoitettu lasten sarjakuvakirja._

    Tämä ei estänyt Eduskunnan mistään tietämättömiä pedofiilihysteerikoita vaatimasta lakeja ja sensuuria. Tämä eteenpäin kotkotettu "totuus" levisi kuin kulovalkea ja se oli päätetty ennalta, että tämä lasten sarjakuva on pedofiilikamaa. Asiasta voi lukea surkuhupaisan selostuksen täältä: http://koti.phnet.fi/otaku/jorina/cacciatore.html

    Hysteriassa mukaan lähtivät mm. allerkirjoitetuilla adresseilla Mannerheimin LastensuojeluLiittokin, jossa vaadittiin tämän lasten sarjakuvan kieltämistä.

    Jos minun pitäisi valita jokin hyvä, tunnettu ja viaton lasten sarjakuva, niin se olisi Dragon Ball.
    Jäljitettyäni asiaa todella kauan, selvisi että koko homma sai ilmeisesti alkunsa sarkastisesta vitsistä jossa todettiin, että kun sopivan väriset lasit laittaa silmilleen niin voihan sen Dragon Ball -sarjakuvankin nähdä pedofiilisena. Kyse on lopulta vain tahtotilasta. Eli todellisuudella ei ole mitään väliä kun tietää TOTUUDEN.

    Kyllä meidän naiset tämän asian tietää, kun kerran joku kaakattaamaan alkaa niin se leviää pahimmillaan Eduskuntaan lakialoitteeksi asti. Historia toistaa tätä samaa pedofilia-hysteria-kaakatusta aina muutaman vuoden välein meillä täällä Suomessa. Koskaan ei mitään opita.

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus. Ollaan samoista asioista keskusteltu mediapuolen kursseilla, mm. tapauksesta, jossa mies etsi tytärtään Facebookin kautta ja myös löysi tämän "avuliaiden" ihmisten kautta. Ilmeisesti mies vaan jätti kertomatta, että hänellä oli lähestymiskielto tytärtään ja tämän äitiä kohtaan, jotka olivat tarkoituksella jättäneet kertomatta uuden asuinpaikkansa miehelle. (Yritin löytää lähdettä, mutta en enää löytänyt, pahoittelen; mutta olen nähnyt lehtijutun omin silmin, tosin eipä sekään mitää takaa). Onneksi nykyisin ilmeisesti opetetaan medialukutaitoa ainakin lukiolaisille. Harmi, että ei myös aikuisemmalle väestölle.

    VastaaPoista
  18. Hieno kirjoitus ja aina ajankohtainen. Yksi aivan mahdoton huhumylly tämä naamakirja

    VastaaPoista
  19. Kiitos kirjoituksesta!

    Anni Syystuuli

    VastaaPoista
  20. Hyvä kirjoitus! Olihan se pakko jakaa ;)

    VastaaPoista
  21. Jussi pentele - sinun takiasi jouduin jättämään mopon kerran Koirasen pihalle... ��

    VastaaPoista
  22. Aivan loistava teksti! Jakoon menee!

    VastaaPoista
  23. Hieno teksti : ) kiitos. Tämänkin blogin löysin Facebook-jaosta. Minusta harvoin ihmiset jakavat mitään älykästä, ja vielä harvemmin kukaan jaksaa lukea mitään mihin tarvitaan ajatusta.

    VastaaPoista
  24. Kiittää ja kuittaa hyvä äärimmäisen hyvä kirjoitus meidän ihmisten "sopuli"käyttäytymisestä..ja hienosti oivallettu "vainoon" :)

    VastaaPoista
  25. Hieno teksti..vaikka ihmisille on suotu kyky ajatella itsenäisesti ja järkeä käyttäen, emme aina ehdi (tai rohkene) hyödyntää tätä taitoa :)

    VastaaPoista
  26. Kiitos Jussi mainiosta blogikirjoituksestasi, joka pani ajattelemaan minutkin vahan ihmisen. Koko tämä fb ja nykyinen mediamaailma on mennyt sellaista vauhtia eteen päin ettei oikein tahdo pysyä mukana. Kirjoitusten ja mielipiteiden jako on niin helppoa, yksi ainut painallus ja siinä se meni. Vaatii kylmää harkintaa ja suurta pidättyväisyyttä oppia nämä säännöt ja olla innostumatta kaikesta kaikille. Terv. Harkitseva mummi Suomen Lapista.

    VastaaPoista
  27. Hyvä teksti. Olen itse koittanut kritisoida yleensä tiukalla lynkkausmielialalla jaettuja koiranmyrkyttäjä viestejä. Yleensä ilman mitään näyttöä varsinaisesta myrkystä, on saatettu jakaa esim ihmisestä ihan kännykkäkameran kuvaa ja pyydetty ihmisiä ottamaan henkilö kiinni. Ymmärrän koirien omistajia, mutta muistuttaisin kuitenkin ettei poliisi koskaan ole löytänyt todisteita näistä ilkeistä koiranmyrkyttäjistä ja joissain tapauksissa venäläisistä koiravarasliigoista jne.

    VastaaPoista
  28. Hyvä kirjoitus ja suhteellisen kolahtava kun katson omaa tilannettani. Kirjoitin nimittäin blogiini vähän kritiikkiä Lastensuojelun tila huolestuttaa-porukasta. Tekstissä näytin miten ryhmän hyväksytystä linjasta poikkeava mielipide herättää raivoa. Samasta noitavainosta siellä on lopulta kyse: yksi kertoo oman kantansa ja sen perusteella yksin ollaan valmiita viemään (tässä tapauksessa) lastensuojelu roviolle.

    Ryhmän ylläpito törmäsi tekstiini, linkitti sen ryhmän sivuille ja seurasi juuri mitä odottaa voikin: hirveä p*skahalvaus. Lynkkausmielialaiset kommentaattorit huusivat oikeutta ja raivosivat yksityisyyden loukkaamista, vaikkei nimiä oltu mainittu missään yhteydessä.

    Kyseiseen tekstiin ja sen saamiin kommentteihin voi tutustua linkin kautta:
    http://tamapaiva.blogspot.fi/2014/02/lastensuojelun-tilanne-huolestuttaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noitavainoissa kyseinen keissi hakee vertaistaan. Blogaukseni kirjoittajaa ollaan yritetty arvailla ja etsiä ja sen sijaan että peiliin katsottaisiin ja mietittäisiin onko se oma linja sopiva tai hedelmällinen, etsitään syyllisiä ja ennen kaikkea vuotajia! Ne jotka vuotivat keskustelut "ulos" ryhmästä ovat kyttääjiä ja sairaita narsisteja. Tilanne on ylittänyt absurdin kauan aikaa sitten - ja alkoi vasta eilen.

      Poista
    2. Älyttömän isot kiitokset näistä kommenteista. Nähdäkseni nostat blogissasi esiin suunnilleen kaiken sen, mitä minä yleisellä tasolla yritin enemmän tai vähemmän implisiittisesti tässä bloggauksessa sanoa. Itse kirjoituksesi todellakin on täydellinen käytännöllinen kannanotto siihen, mitä lähdekritiikitön loanheittoon hyppääminen on, ja kirjoituksesi kommenttiraita taas näyttäisi todistavan totaalisesti kaiken lopun. Näin se siis toimii. Kun joku sanoo jotain, se on totta, ja koska se on totta, sitä ei kyseenalaisteta ja jos joku julkeaakin kyseenalaistaa, hän on vihollinen, joka on tuhottava. Järkevällä argumentoinnilla ja lähdekritiikillä ei ole mitään virkaa.

      Ehdin tutustua blogiisi vain pintapuolisesti, mistä pahoitteluni. Voit olla varma, että palaan asiaan, kun ehdin kolata koko homman läpi perusteellisesti ja ajatuksen kanssa.

      Tuo lastensuojeluhomma itse asiassa oli yksi juttu, johon minun oli tarkoitus viitata tämän noitavainoteoriani yhteydessä. Kirjoituksillani tuntuu kuitenkin olevan aina oma tahtonsa ja ne menevät minne haluavat. Varmaan siksi se jäi viittauksistani pois. Totta puhuakseni, minun oli alun alkaen tarkoitus keskittyä tässä kirjoituksessa ruotimaan "case scenario"-tyylillä nimenomaan näitä pedofiilijuttuja, viitata lastensuojelulynkkaukseen, koiranmyrkyttäjiin jne, mutta sitten teksti tahtoi itse muualle.

      Mutta todellakin: palaan asiaan varmasti.

      Poista
    3. Kun kynän nostaa paperille, sillä on oma tahto. Kirjoittaja vain seuraa ja antaa kynän viedä. Tai näppäimistön. Tunnen ilmiön, olen monesti päätynyt kirjoittamaan eri jutun kun mitä aloitin kirjoittamaan.

      Kirjoitat omalla nimellä, mitä itse en tee ja tämä keikka on hyvä esimerkki siitä miksen näin toimi. Tuon porukan lynkkausmieliala on niin käsinkosketeltavaa ettei tässä nimeään uskalla paljastaa.

      Poista
    4. Kirjoitan aina omalla nimelläni, koska en pysty ajattelemaan kirjoittavani mitenkään muuten. Tämä ei silti ole (edes implisiittinen) kannanotto nimimerkillä tai anonyymistä kirjoittavia ihmisiä kohtaan, koska mielestäni sellainen kirjoitustapa on täysin yhtä ok. Nimimerkki-/anonyymikirjoittaminen on kuitenkin monisäikeinen juttu ja ehkä juuri siksi en uskalla siihen itse lähteä.

      Ajattelen nimittäin niin, että anonyymi kirjoittaja tai nimimerkki on helpompi dissata keskustelussa kuin oikealla nimellään kirjoittaja. Anonyymille tai nimimerkille on myös helpompi räyhätä, koska eihän räyhääjä räyhää silloin oikealle ihmiselle vaan nimimerkille. On myös niin, että anonyymin tai nimimerkin kunniaa ei voi loukata, toisin kuin omalla nimellään esiintyvän luonnollisen henkilön. Minä siis ajattelen, että omalla nimellä kirjoittaminen antaa minulle tietynlaisen suojan – jos päälleni alkaa lentää verkossa aivan sikana rapaa, voin nostaa syytteen kunnianloukkauksesta tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, mahdollisesti jopa laittomasta uhkauksesta.

      Toisaalta taas se, että kirjoitan omalla nimelläni aiheuttaa sen, että jätän monta mielestäni oleellista asiaa kirjoittamatta. Tämän teen ennen kaikkea suojellakseni läheisiäni. Minun tapauksessani tämä aspekti toki hieman kärjistyy, koska satun kantamaan sukunimeä, jota lisäkseni kantaa yhteensä 7 ihmistä.

      Poista
    5. Nimimerkki tosiaan estää kunnianloukkaussyytteet, mutta ei uhkailusyytteitä. Tappouhkaus on tappouhkaus, oli salanimellä tai ei. Olet täysin oikeassa nimen vs. nimimerkin uskottavuuskysymyksissä ja olen itse törmännyt myös tilanteisiin jossa saan kommentteja uskottavuudesta nimimerkin kanssa.

      Toisaalta nimimerkki on hyvin vapauttavaa. Se mahdollistaa juuri bloggaamisen vailla suurta huolta noista hulluista. Noitavainoa on työläämpi järjestää nimikettä vastaan. Taas toisaalta minusta ei rakennu samallaista brändiä jota voisi sitten hyödyntää muun julkisuuden kanssa. Puolia ja toisia.

      Poista
  29. En voi muuta kuin ihmetellä ja olla nöyrästi hiljaa katsoessani tämän kirjoituksen kommentteja. Kiitän tuhannesti ja vielä ainakin kerran päälle joka ikistä, joka on vaivautunut lukemaan mussutukseni ja vieläpä kommentoimaan sitä. Olen hämmästynyt, kiitollinen ja sanaton.

    Nähdäkseni tämä on kouluesimerkki bloggauksesta parhaimmillaan. Joku avaa keskustelun, jota muut täydentävät ja laajentavat omilla ajatuksillaan ja niin lopputulos paranee koko ajan, viesti täydentyy ja ajatukset jalostuvat. Tuhannet kiitokset jälleen kerran jokaiselle, että olette vaivautuneet lähtemään tähän keskusteluun mukaan.

    Syvimmät pahoitteluni siitä, että olen ollut viimeaikoina niin hiljaa. Lauantain jälkeen tilanteeni on ollut se, että mahdollisuuteni päästä verkkoon ovat olleet hyvin rajalliset. En siis tarkoituksella ja dissausmielessä ole pitänyt sormiani pois näppäimistöltä ja toivon, etten ole antanut itsestäni kohtuuttoman välinpitämätöntä kuvaa. Välinpitämättömyys nimittäin on sikamaisin asia, jonka teidän kaltaisillenne hienoille ja aktiivisille ihmisille voi tehdä.

    Alan nyt käydä läpi järjestelmällisesti joka ikistä kommenttia ja pyrin omalta osaltani kantamaan korteni yhteisen keskustelun kekoon niistä jokaisen kohdalla.

    Vielä ja taas kerran. Tuhannet kiitokset!!! Muuta en osaa sanoa. Olette saaneet minut hämmästyneeksi ja sanattomaksi.

    VastaaPoista
  30. Hyvin johdonmukaista tekstiä. Itsekin naamakirjassa olevana toisinaan ihmettelen pääosin suomalaisten kavereitteni ihmeellistä käytöstä jakaa välillä ihan mitä sattuu seinillään mutta kriittisenä ihmisenä käännän vain pääni toiseen suuntaan tai valitsen "I don't want to see this" vaihtoehdon kyseisten henkilöiden päivityksistä.

    Tästä asiasta tulee mieleen Suomessa vieläkin meuhuava E-koodikammo ja kuinka itse päivittelin "Don't believe the hype"-tyylisen päivityksen asiasta naamakirjaan ihan vaan kiusatakseni suurimpia kiihkoilijoita.

    VastaaPoista
  31. Meni muuten saakutin läheltä mun Saabin rekkaria. Kirjaimet sentään enimmäkseen pielessä. Etukäteispahoittelut hyväksytty.

    VastaaPoista
  32. Oletko miettinyt toisia aiheita, jossa sama mekanismi toimii? Mieleeni tulee heti rokotteet, jossa huhujen voima on hurja - ja vieläpä toistuvasti. Lähtien siitä, että teinitytöt empivät HPV-rokotteen ottamista, mutta valitettavasti myös varsinaiseen järjestäytyneeseen rokotevastustukseen. Tieteellistä pohjaa ei ole, mutta huhut elävät omaa elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa olen, ja joitakin niistä minun oli tarkoitus nostaa esille tässä kirjoituksessa, mutta jätin ne pois, kun tästä alkoi muutoinkin tulla jo tuhottoman pitkä.

      "Noitateoriani" on itse asiassa kokonaisuudessaan paljon laajempi kuin se, mitä tässä esittelin, mutta jos nyt pysyn tämän kirjoituksen rajauksessa, niin voin silti nostaa esille ainakin jo esiin tulleiden lisäksi ainakin tämän mielestäni kohtuuttomaksi paisuneen narsistitohkauksen.

      Narsistihomma ampuu sinänsä ohi, että ainakaan minä en ole nähnyt SOME:ssa kiertoviestejä, missä varoitellaan narsisteista, mutta sitäkin enemmän linkkauksia narsismia käsitteleviin välillä sisällöltään aika kyseenalaisiin uutisiin, jos niitä nyt edes uutisiksi voi sanoa.

      Mutta uskoisin tämän sopivan tässä esittelemääni osaan teoriastani ihan samalla tavalla kuin pedofiilit (jotka istuvat siihen ehkä eniten, parhaiten ja kuin nenä päähän) ja vaikkapa koiranmyrkyttäjät. Uskon nimittäin, että kaikki mitä listaan alla pitää täysin kutinsa narsistikirjoittelun ja ihmisten yleisen narsistisuhtautumisen kanssa. (lista siis suoraan varsinaisesta bloggauksestani, eli se, mitä mm. kerron havainneeni noitavainoista lukiessani)
      1. Ihmiset eivät koe vainoavansa narsisteja vaan juttua pidetään yllä, koska he kokevat narsistien vainoavan itseään.
      2. Mitä enemmän narsisteista uutisoidaan ja narsismia käsitellään eri medioissa sen enemmän ihmiset löytävät narsisteja joka puolelta.
      3. Internet on paikka, missä ihmiset ovat tiiviissä kommunikaatioyhteydessä toistensa kanssa ja juuri Internetissä narsismiin liittyvät keskustelut ja syytteet tuntuvat esiintyvän eniten.
      4. Ihmiset jakavat varmana tietona eteenpäin asioita (esim. mikä narsisti on ja miten hänet tunnistaa) jotka ovat kuulleet varmana tietona joltakulta muulta vaikka tiedon lähden ei olisi henkilö, jolla voi olla varmaa tietoa asiasta.
      5. Mitä enemmän asiasta puhutaan, sen enemmän siihen tulee mukaan uutta varmaa tietoa.

      Tässä narsismihommassa näyttää myös olevan vallalla sellainen kehäilmiö, että puhetta narsisteista pidetään yllä, koska heitä on niin paljon (keskustelupalstojen jutuista voisi välillä päätellä, että maailmassa ei muita ihmisiä olekaan) ja me tiedämme, että heitä on niin paljon, koska pakkohan heitä on olla, kun heistä kerran puhutaan niin paljon.

      Poista
    2. Ja juuri tajusin, että unohdin narsistimussutuksestani yhden oleellisen tekijän, joka nähdäkseni yhdistää sitä 1600-luvun noitavainotouhuun.

      Suurin osa narsistijutuista, joita minä olen netissä nähnyt (puhun siis nyt lehtien julkaisemista artikkeleista, en yksittäisten sankareiden tekemistä diagnooseista) käsittelevät nimenomaan sitä, miten narsisti tunnistetaan. Huomattavasti harvempi käsittelee narsismia esimerkiksi persoonallisuushäiriönä tai muuten keskittyy vain narsismiin itseensä. Tyypillisin narsistikirjoitus siis on nähdäkseni kirjoitettu, ei suinkaan tarkoituksena käsitellä narsismia, vaan tarkoituksena varoittaa ihmisiä narsisteista ja opettaa heidät tunnistamaan heitä vaanivan uhan.

      ...noitavainojen aikana kirjoitettiin useita kirjoja siitä, miten noita tunnistetaan. Malleus Maleficarum (Noitavasara) lienee niistä nykyaikana tunnetuin, mutta ei suinkaan lajissaan ainoa.

      Poista
    3. Rokotehommaan osaa melko huonosti kommentoida mitään, koska en asiaa kauhean laajasti ole seurannut. Silti voin aina kirjoittaa puhtaalla vaistolla jotakin, sillä en toki ole voinut välttyä asialta täysin.

      Esimerkiksi pedofiilihysteriaan nähden tämä rokotteiden ympärillä pyörivä huhumylly on käsittääkseni problemaattisempi, koska tiedon oikeellisuuden varmistaminen ei ole ainakaan kovinkaan helppoa. Rokotteista on liikkeellä myös paljon asiantuntijalausuntoja, jotka ovat keskenään jyrkästikin ristiriidassa. Lähdekriittinen asioiden tarkastelu on siis hyvin ongelmallista, koska lähteetkin, jos ne ovat löydettävissä, ovat keskenään ristiriitaisia.

      Siltikin olen valmis yhtymään kantaasi, että ennen kaikkea se on juurikin huhumylly, joka tässä(kin) keskustelussa jyllää ja määrittelee eniten mielipiteitä. Näiltä osin tämä rokotehommakin istuu siis täysin siihen, mistä kirjoituksessani avauduin.

      Ja onhan se melko pelottavaa, jos ihminen jättää esimerkiksi rokotteen ottamatta uskoen täysin huhujen antamaan varmaan tietoon. Ja tässäkin asiassa ihmettelen, miksi tuollaista "varmaa tietoa" pitää levittää ja pitää yllä, kun ihan oikeaakin (vaikkakin ristiriitaista) tietoa olisi saatavilla, vieläpä paljon ja helposti.

      Poista
    4. Olen itse seurannut tuota rokotekeskustelua enemmän ja kirjoittanutkin siitä melkoisesti. Seuraavana oma pieni analyysini siitä mitä olen nähnyt. Siinä on taustalla kammoa "suurta lääketeollisuutta" vastaan ja sitten tiettyä elitismiä mikä tulee piilotetun totuuden tietämisestä. Kun nimittäin olet yksi jolle rokotteiden pahuus on selvinnyt, olet automaattisesti fiksumpi kuin valtaosa ihmisistä. Tiedät jotain salaista ja sinulla on tehtävä: vain sinä ja muut tietoiset voitte pelastaa maailman pahalta salaliitolta.

      Tilanteessa on monia vetoavia piirteitä. Paha teollisuus jota vastaan taistella, oma erityinen asema ja vaikka mitä. Sitten on vielä vanha kunnon neulakammo. Rokote kun ei ole lopulta kuin lääkkeen toimittamisen kanava jonka vastustaminen on yhtä absurdia kun vastustaisin suppoja tai pillereitä. Rokote on kuitenkin aika pelottava: se on terävä piikki joka työnnetään sisääsi. Pienen neulan kammoaminen voidaan helposti kääntää ympäri: en pelkää neulaa vaan varoitan maailmaa pahasta rokoteteollisuudesta.

      Aiheeseen liittyen:
      Rokotteiden vastustamisen absurdius
      Rokotevastaisen liikkeen likainen alkuperä

      Poista
  33. Pakko todeta että kyllä teksti on täyttä asiaa! Eksyinpä itsekin lukemaan tämän FB:ssa kaverin seinällä jaetun linkin kautta :) Joten taidanpa myös jakaa tämän omalla seinälläkin.

    VastaaPoista
  34. Lähdekritiikitön materiaali leviää, koska kaikki tällaisen materiaalin levittämistä käsittelevät blogikirjoitukset ovat paljon pitempiä kuin se myyvä kohuotsikko.

    Kirjoita tuonne alkuun lyhennelmä aiheesta. Mielellään noin kappaleen tai kahden mittainen, niin massahysteerikkoja saattaa kiinnostaa lukea edes se.

    Massahysteria voi myös palvella joidenkin etuja, jolloin... nii-in. Mitäpä sitä silloin turhaan miettimään, onko asia totta vai ei. Myös huumoriarvo on etu.

    VastaaPoista
  35. Jännästi hyvästä asiasta kirjoteltu ja oikeastaan jopa hyvin tehty turina. Hauskinta tässä oli se, että ensimmäisenä tuli mieleen tapaus juurikin naamakirjasta, jossa (uutisten mukaan joiden todenperäisyyttä en tarkastanut) mies etsi naistansa joka oli kadonnut. Tässä tapauksessa kuitenkin nainen oli paukauttanut lähestymiskiellon miehelle - vai oliko jopa muuttanut nimensä ja asumispaikkansa tämän takia. Noh, edelleenkin uutisen mukaan pahoinpetelevä tjsp. mies löysi naisensa uudelleen tämän takia...

    Noitavainoihin... Helppohan ihmistä on manipuloida kertomalla nyyhkytarinoita, mutta elkäähän rakkaat kanssaeläjät menkö näihin mukaan. Harvoin se naamakirjan napin painaminen maailmaa tahi ihmistä pelastaa, mutta valitettavan usein se tekee päinvastaisesti.

    Kiitos ja anteeksi. :D

    VastaaPoista
  36. Pohdintasi ovat viihdytäviä ja ajankohtaisia, kannustan jatkamaan kirjoittamista!

    VastaaPoista
  37. Minä olen luullut, että ääliöt esiintyvät nimettöminä suomi24:ssa, mutta kyllä meitä ääliöitä mahtuu omalla naamalla ja nimellä fb:ssakin. Ongelmahan on se, kun naapurin Ville kerran linkittää, täytyy asia olla täyttä totta. Toinen ongelma on se, että en minä voi mennä Villen sivuille omalla nimellä huutelemaan ja haukkumaan häntä känniääliöksi joka on sotkeutunut samaan soppaan hihhuöiporukan kanssa. Kommentit joko ovat hänelle myötämielisiä fb:ssa, tai niitä ei ole.

    VastaaPoista
  38. Sain kerran tuohon samaan kysymykseen vastaukseksi seuraavan: "Facebook on sosiaalinen media, joka on tarkoitettu verkostojen tekemiseen. Se ei ole pelkkä kaverikirja ja jokainen voi omilla tilapäivityksillään vaikuttaa mitä tietoja itsestään jakaa."

    VastaaPoista
  39. Hyvä kirjoitus, kiitos! Tuli joskus bongattua seuraava lause, joka tulee aina mieleen kun lukee näitä kiihkoilevia fb-linkityksiä: "mielipide on lausuttu sellaisella varmuudella, jonka vain täysi tietämättömyys voi taata"

    VastaaPoista
  40. Jan Guilloun kirja liippasi vähän samaa aihetta ja herätti kyllä ajatuksia. Ja on kyllä hyvä miettiä minunkin, että mitä somessa oikein kirjoittaakaan ja mitä jakaa.

    VastaaPoista